Wushu-kungfu

Wushu-kungfu

Etusivu » Lajit » Wushu-kungfu

Nopeutta ja koordinaatiota

Wushu-kungfu on perinteisistä kiinalaisista kamppailuliikkeistä muodostuva laji, joka sisältää nopeita ja näyttäviä asentoja sekä akrobaattisiakin hyppyjä, potkuja ja lyöntejä. Lajin eri tyylisuunnat kattavat niin nyrkkeilymuotoisia kuin aseiden kanssa suoritettavia liikesarjoja.

Changquan

Changquan on yleisnimitys Kiinan pohjoisosissa syntyneille wushu-tyyleille, jolle ovat tyypillisiä laajat ja ylväät asennot sekä nopeat ja voimakkaat liikkeet.
 

Lue lisää lajista

Changquan on Kiinan pohjoisimpia tyylisuuntia ja sitä kutsutaan myös ”pitkäksi nyrkkeilyksi”. Changquaniin kuuluu paljon potkuja ja hyppyjä, mutta myös torjuntoja, lyöntejä ja käden pyörityksiä, vaikka pääpaino onkin hypyissä ja potkuissa. Laji sisältää paljon näyttäviä akrobaattisia liikkeitä ja on kilpailulajinakin vaativa.

Changquanin kautta opitaan parhaiten wushun liikehdintä, joka on perustana myös aseellisille lajeille. Liikkeet ovat nopeita, räjähdyksenomaisia, laajoja ja asennot vaihtelevat matalista korkeisiin. Laji vaatii ja parantaa notkeutta ja koordinaatiokykyä. Changquan-lajeissa käytetään aseena miekkaa (Jianshu), sapelia (Daoshu), keppiä (Gunshu) ja keihästä (Qianshu).

Nanquan

Nanquanilla tarkoitetaan Jangtse-joen eteläpuolella syntyneitä wushu-tyylejä. Tyylisuunnassa painopiste on alhaalla ja lyöntitekniikat ovat monipuolisia.
 

Lue lisää lajista

Nanquan on Kiinan eteläinen tyylisuunta ja se jakautuu useisiin eri tyyleihin. Lajille on ominaista lukuisat nopeat ja voimakkaat, ”räjähtävät” käsiliikkeet. Lajissa on vaikutteita Kurjen ja Tiikerin liikkeistä. Harjoittelu painottuu ylävartaloon ja siinä on paljon staattisia, matalia asentoja sekä keskitetyn voiman purkaushuutoja. Nanquan on vaikuttanut useisiin japanilaisiin itsepuolustuslajeihin, etenkin karateen. Tässä lajissa ei ole paljon hyppyjä vaikka muutamia haastavia, kaatuvia hyppytekniikoita se sisältää.

 

Nanquaniin kuuluu myös omia asetekniikoita, kuten ”etelätyylin sapeli” nandao ja ”etelätyylin keppi” nangun. Näille tyyleille ovat myös ominaisia vyötärön liikkuvuus, nopea jalkatyö ja voimakkaat iskutekniikat.

Perinteiset tyylit

Useat wushu-tyylit perustuvat eri eläinten taistelutapoihin. Eläintyyleistä yleisimpiä ovat tiikeri, kurki, leopardi, käärme ja lohikäärme. Alla seurassamme harjoiteltavia eläintyylejä.
 

Tanglanquan (Rukoilijasirkka)

Shaolilainen munkki Wang Lang loi Tanglangquan-tyylin 1600-1700-luvuilla. Tässä lajissa yhdistellään liikkeitä Rukoilijasirkasta, Apinasta sekä Shaolin kungfusta. Tunnusomaista lajille on rennot, pitkänomaiset liikkeet, joissa on rukoilijasirkalle ominainen saksiote sekä valtavasti erilaisia käsitekniikoita. Hyökätessään kädet muodostavat koukun ja näyttävät hyönteisen taivutetuilta eturaajoilta. Nopea jalkatekniikka perustuu pitkäraajaisen sirkan hyppelyyn ja apinan ketterään, mutta tukevaan ja tasapainoiseen jalkatyöhön.

 

Pohjoisen ja eteläisen rukoilijasirkan taistelumenetelmät ja -periaatteet ovat varsin erilaiset. Seurassamme harjoitellaan pohjoisen tyylin Rukoilijasirkkaa ”White Monkey Steals Peach”, joka sisältää 48 liikettä.

 

 

Yingzhaoquan (Kotka)

Yingzhaoquan eli Kotka-tyylissä imitoidaan kotkaa. Tyylin alkuperäiset tekniikat on tarinan mukaan kehitetty Song-dynastian (960-1279) aikana, ja joissakin lähteissä kehittäjäksi mainitaan Song-dynastian aikainen kenraali Yue Fei.

 

Kotka-tyylistä on monia koulukuntia. Yhdessä imitoidaan kotkan kaikkia liikkeitä, yhdessä imitoidaan erityisesti kynsiä ja siipien räpyttelyä, ja Kivikotka-tyylissä imitoidaan kallion päällä ylös ja alas lentävää kotkaa. Seurassamme harjoitellaan pohjoisen tyylin Kotkan kilpailumuotoa.

 

 

Zuiquan (Juopuneen tyylisuunta)

Juopuneen tyylisuunta kehitettiin aikana, jolloin munkeista tuli keisarin virkamiehiä. Juhlapidot ja juominen kuuluivat munkkien velvollisuuksiin ja monista tehtävistä – myös taisteluista – tuli suoriutua humaltuneena.

Zuiquanissa liikkeiden sattumanvaraisuus, kaatumiset ja huojumiset muistuttavat humalaisen liikehdintää ja niillä on ollut tarkoitus hämätä vastustajaa. Lajissa on paljon erilaisia kaatuvia hyppyja ja akrobaattisia liikkeitä. Humalaisen rentoutta käytetään hyväksi saamaan liikkeisiin voimaa ja liikehdintä näyttää kummallisen hauskalta mutta silti taitavalta. Zuiquan on jokseenkin vaativa laji ja edellyttää notkeutta, ketteryyttä, voimaa ja hyvää koordinaatioita.

 

 

Wushua ja kungfua

Wushu-kungfu on perinteisistä kiinalaisista kamppailuliikkeistä muodostuva laji, joka sisältää nopeita ja näyttäviä asentoja sekä akrobaattisiakin hyppyjä, potkuja ja lyöntejä. Lajin eri tyylisuunnat kattavat niin nyrkkeilymuotoisia kuin aseiden kanssa suoritettavia liikesarjoja.

 

Länsimaissa wushu tunnetaan paremmin nimellä kungfu, joka ei itse asiassa ole minkään lajin nimi, vaan tarkoittaa taitoa ja aikaa, joka omistetaan mille tahansa asialle. Koska kamppailutaitojen ja lajien oppiminen vaatii paljon aikaa, tulkittiin kungfun tarkoittavan itse kamppailutaitoja.

 

 

Modernia ja perinteistä

Wushu-lajeilla on Kiinassa pitkät perinteet ja niitä harjoitellaan tänä päivänä sadoissa eri muodoissa. 

 

Perinteiset wushu-lajit ovat tyylejä, jotka siirtyvät alenevassa polvessa mestarilta oppilaille pitäen harjoittelun päämäärän sukupolvesta toiseen samana. Perinteiset tyylit tähtäävät tyylin säilymisen lisäksi yleensä kamppailutaidon tai terveyden kehittämiseen ja ylläpitoon. Useat perinteisiet tyylit perustuvat eri eläinten taistelutapoihin.

 

Wushun moderneiksi lajeiksi kutsutaan kansainvälisen Wushu-liiton (IWUF) laatimia kilpailuissa käytettyjä standardoituja liikesarjoja. Standardoidut liikesarjat ovat tarkkaan suunniteltuja yhdistelmiä tietyn maantieteellisen alueen tyyleistä. Modernin wushun kilpailumuotoja ovat taolu eli liikesarjat ja sanda eli kontaktiottelut.

 

Treeniaikataulu

KATSO TREENIAIKATAULU

Ota yhteyttä

KATSO YHTEYSTIEDOT

Tietosuojakäytäntö ›